Horna

Vihan Tiellä tracks

Lyrics

1. VIHAN TIE

Hämmästyisitkö, jos huomaisit
Kuinka muisto pimeydestä vaanii,
Seuraten askeleitasi,
Kuunnellen, etsien sopivaa hetkeä raivolleen?

Hänelle sielusi juomaksi jaloksi
Vihalle temppeli verestä puhtaaksi
Hänelle sielusi huoneensa valoksi
Taivaalle ruumiisi kohotkoon savuksi

Entä, jos näkisit ja voisit koskea
Sen olennon käteen tarttua
Oppaaksesi tällä Vihan Tiellä
Tuon unohdetun muiston kutsua?

Hänelle sielusi juomaksi jaloksi
Vihalle temppeli verestä puhtaaksi
Hänelle sielusi huoneensa valoksi
Taivaalle ruumiisi kohotkoon savuksi




2. MUSTA TEMPPELI

Valittavat ruosteiset ketjut
Väkipyörät kääntyvät
Tyrannimme temppelin mustan
Vihan lietsonnalle omistetun

Laskusillalla kavioiden kopse
Hänen palvojansa palaavat
Mustat kaavut ja elottomat kasvut
Synkät ylistykset kaikuvat

Sade jäinen piiskaa maata
Vallihaudassa pinnan pirstoo
Varustuksilta sammuvat soihdut
Marrastuuli ne vaientaa

Salit täyttyvät rukouksista pentagrammien kehällä
Usva hiipii marmoria pitkin
Kaiken alleen hukuttaa

Kuolleet haistavat suitsutuksen
Heitä kutsuttu on kostamaan Juutalaisten kuninkaalle
Hänet maahan suistamaan

Sanat Jeesuksen haudataan mustan lietteen syleilyyn
Vihan valta on ehdoton
Käärme kantaa kruunua




3. VERTA KOIRILLE

Antaa koirien nuolla
Vereni temppelin portailta
Antaa lihan kuolla
Sieluni vapauden harteilta

Etten kantaisi taakkaa siellä
Missä sitä ei tarvita
Siellä missä ruumis on turhaa
Ja kaikki syntyisin vihasta

Ilman puhettani
Ilman rajoja
Ääni on yhä omani
Kummuten ilman sanoja
Elämän merkitys
Kuihtuu olemattomiin
Kahilttuna sarviin
Isän opetuksiin

Silti tässä ruhossani
Kyden yhä piittaamatta
Todisteena hänen voimistaan
Jota syytäkin on kammota

Huuhdon jälleen nieluni
Mustan kasteen eliksiirillä
Revin auki niitä arpia
Joita janoni synnyttää

Lunastan odotuksesi
Ihmisen pahuudesta
Eikä todisteita tarvita
Sille mikä on todellista




4. KUOLEVA LUPAUS

Istun jälleen kammiossani työn ja tutkimusten äärellä
Katse naulittuna mustaan kirjaan
Kädet kanavoiden kuolleiden voimia

Vanhan viisauden tyyssijasta sormenpäitteni ulottuville
Sanoja joiden tulkiksi viattomien veri on virrannut

Sielunkykyjen valjastukseen
Olen etsinyt kaavoja, loitsuja
Olen katsonut tähtiin, niiden taakse
Ruokkiakseni synkkää lupausta

En luota siihen varjoon joka minusta lankeaa
Tai mihinkään muuhunkaan
Jonka päivänvalo heijastaa
Ah, tuhansia ja tuhansia kynttilöitä ja soihtuja
Palaneita sydämiä
Öljyä, sammuttamaan janoni

Sielunkykyjen valjastukseen
Olen etsinyt kaavoja, loitsuja
Olen katsonut tähtiin, niiden taakse
Ruokkiakseni synkkää lupausta

Ilmestyksiä ja ihmeitä joita mielenne ei selittäisi
Vihkiydyn yhä uudestaan yölle ja sen salaisuuksille
Hetkille jolloin aika seisoo hiljaa todistaen
kun mieleni parkkiintuu suurta ikuisuutta syleillen

Sielunkykyjen valjastukseen
Olen etsinyt kaavoja, loitsuja
Olen katsonut tähtiin, niiden taakse
Ruokkiakseni synkkää lupausta




5. MUSTASIIPINEN

Tiedän löytäneeni mustat siivet vierelleni...

Öinen satama on
Tuskin koskaan hiljaa
Silti kuulin vain ne
Sanat, niiden tuojaa
Kaksi nuorta oksaa
Saman vanhan puun

Meren tuuli vihmoo
Syksyn kylmyydellään
Silti tunsin vain sen
Lämmön lähimmillään
Kaksi nuorta oksaa
Unohtaen kaiken muun

Saapuu Mustasiipinen
Ne sanat punoo paulakseen
Hän on tuo Mustasiipinen
Vie sielunvalon omakseen
(Ja) niittää Mustasiipinen
Rautaisen tahdon sanoillaan
Ei kiitä Mustasiipinen
Kun palvot hänen kauneuttaan...

Tiedän löytäneeni mustat siivet vierelleni...

Tähtipaimen, kuu,
Ei noussut ollenkaan
Mustasiipinen toi
Kajon mukanaan
Kaksi nuorta vesaa
Saman vanhan puun

Kuningatar astuu jälleen
Metsän vapauteen
Näkee puisen vanhuksen
Ja uuden ennusteen
Kaksi nuorta vesaa
Unohtaen kaiken muun

Kehto kantaa kultaa,
Kuihtuneita lehtiä
Humus tuoksuu,
Aika seuraa verijälkiä
Sanoin voideltu on
Lumous kestämään
Etäisyyden tähtiin,
Täältä riittämään

Saapuu Mustasiipinen
Ne sanat punoo paulakseen
Hän on tuo Mustasiipinen
Vie sielunvalon omakseen
(Ja) niittää Mustasiipinen
Rautaisen tahdon sanoillaan
Ei kiitä Mustasiipinen
Kun palvot hänen kauneuttaan...




6. RAISKATTU SAASTAISESSA VALOSSA

Myrkyn kasvot kääntynyt kohti kansaa vapisevaa
Kylmä katse palaa vihreää loimuaan
Pyhä vesi maljoihinsa saastu
kiehuen happamamaksi lopun kasteeksi

Hirvitys mätäisen helvetin
Puhaltaa hyönteismyrskyt raivoamaan

Jumalan miehet kärpäsiin tukehtuvat
Kauhun tuulet sankkana riehuvat

Haavat märkivät lihassa mustuneessa
Tulehtuneet viillot kuolevassa ruumissa
Sisälmyksensä pilaantuneet ulos sylkee oksentaa
Verisessä ulosteessa pyhä henki tuskissaan

Silmäkuopat matoja täynnä
Mädästä suusta ulos valuvat
Läpi nahan parasiitit tunkevat
Ammottavassa kallossa kuhisevat

Kuolonkuu huokuu pahuuttaan
Vihan kasvot hyönteistaivaalla
Valjastaen röykkiöt runmiiden
(Taudin raiskaamat kurjat)
(Ja) kolkot ranniot saastuneessa valossa

Hautuu kajollaan kalman kelmeällä
Vaunuja kuolleiden opastaa
Aanverattaita vie polullaan
Jäänteet kuolevaisten keräävät
Joukkohautaan, jätemaahan mutaiseen

(Paksu) pistävä katku maasta uonsee
Kaiken verhoten kuolinviittaan tiheään




7. Näkyjen Tuhkasta

Lapset tukehtuvat omaan itkuunsa
Ja siihen mustaan epätoivoon
Joka heidän ylleen nosti katseensa
Heitti heidän murheen alhoon

Kuka tuomitsee eloonjääneitä
Nyt kun jopa jumalat kuolevat?
Ei enää idä mikään mistään siemenestä
Nyt kun jopa jumalat kuolevat

Maa on musta
Eikä koskaan enää palaa ennalleen
Rikki ajetusta
Joka ilman tulta paloi mallilleen
Ihmiskunta
Vangittuna ilman että mikään kahlitsee
Ilman unta
Joka levon toisi, järjen aukaisee

Ihminen on täällä varjo entisestään
Luuta, nahkaa ja kauhu tarinaan
Kuolema ei piittaa edes etsijästään
Jättää sairaimmatkin ilman armoaan

Huuodt äänettömät heidän huuliltaan
Sanat kumpuavat ilman sanomaa
Pyynnöt saada luoti lopun antamaan
Vääristyvät ollen pelkkää murinaa

On aika katsoa menneisyyteen
Siihen hetkeen jossa seisomme nyt
Ihmiskunta on avain hävitykseen
Jonka kyltymätön roihu on syttynyt

Ihmisellä on sota sielussaan
Punottuna, odottaen vapauttaan
Pedon hetkenä ei enää ollenkaan
Ole ihmistä, vain sota valloillaan




8. SIELUHAASKA

Istun tammituolissani
Katsellen liekkien leikkiä
Sanoja, puhetta, laulua
Savun ja varjojen seasta

Jäähtyen kohti taivasta
Palaneiden lapsien itku
Kärsimysten kurja kuoro
Ylistäen Saatanaa

Sama kohtalo odottaa
Kun vieraakseni saavut
Täynnä nuorta henkeä
Ja avarakatseisuutta

Muotoilen kämmenilläni
Hohtavan pallon energiasta
Jonka olen riistänyt
Viattomasta sielustasi

Säilön elinvoimasi
Kristallipikarissa
Mustan kammioni
Pölyisillä hyllyillä
Nauttiakseni sydämin täysin
Kun kaikki toivo on poissa
Ja imen itseeni hurmiossa
Muistosi valosta ja rakkaudesta

Vääristyneen kuvasi
Epätoivon raiskaaman
Ja ilon unohtaneen
Päänsä painaneen
Rippeet raunioituneen
Kirotun ja kuolleen
Sielusi kolkosta valosta
Yhä himmenevästä




9. VERIKAMMARI

Verikammariin on koottu osa mennyttä,
Osa taidetta ja osa silkkaa roskaa.
Yhteinen piirre on aina ollut kaikilla,
Elävästä on tehty täällä kuollutta.

Olen keräilijä, kenties hieman liikaakin,
Mutten koskaan ole kiinnostunut ajasta,
Mietin aina kuinka paljon joku on kärsinyt
Jollen itse häntä hautaan raahannut.

Verikammariin on kuollut moni kristitty,
Vaikka kyse on ollut ihmisistä yleensä.
Kuten näytelmässä Faustkin antoi sielunsa,
Annoin itsekin sen sarvikruunulle.

Olen kirjailija, kenties liikaa tuumaillut,
Mutten koskaan ole kiinnostunut rajoista.
Mietin aina kuinka paljon joskus kirjoitin
Sillä väreistä on loisto haalennut.
Verikammariin on koottu moni kohtalo,
Ajanhuoneen nurkkiin jäänyt maatumaan
Vaikka tyhjyydessä olen aina hallinnut.
Myrkynvihreää ja rikkonaista mustaa.




10. MARRASKUUSSA

Syyshämärässä kuljen
Juoksevan veren ääreen
Tumma virta soljuu
Nielee katseeni, mietteeni
Uhmaan aikaa yksin
Synkkää taikaa
Vaikka haistan pakkasen
En tunne sen piiskaa

Jäiset pisarat
Rikkovat seesteisyyden
Luovat renkaitaan
Lisääntyen luvussaan
Kylmyys viiltää otsaani
Lyö tuskan tunteisiin
Linnutkin ovat hiljaa
Ne mitkä eivät muuttaneet

Synkkää taikaa
Luonnon öistä aikaa
Tummaan virtaan pian
Pian itkevät valtimot hiljaa
Yskien, sykähdellen
Juottaen vanhaa huoraa




11. ÖRKKIVUORILTA

Kristityn kuoleman myrsky...
Ratsut Hänen liekkinsä varjoista allamme lyömme
Helmiportin Palvelijat tuhkanmustasta raudasta
Taotuilla miekoillamme, Hävittäjän ikivihan siunaamilla
Helmiportin Papiston me saatamme haudan puoleen
Kuoleman Ikuisuuden Varjojen opeilla,
Julma isku heidän kauloilleen...
Örkkivuorilta
Kävimme polkuja Vuortenkansan,
Unohdettuja reittejä kivien ja kallion saloissa.
Örkkivuorilta
Yhä käy virtana Saatanan mahdin
Kauas silmien katseen rajoilta legioonamme.
Hiidet susilla ratsastaen, vuorten petojen muassa
Peikot julmakatseiset.
Tappakaa kristityt!
Sotahuutomme
Yhä uudelleen kaikuu tuhatkertaisena
Yli siintävien laaksojen.
Tappakaa kristityt ! - Viha mielissämme...
Tappakaa kristityt ! - ...synkänmustissa...
Tappakaa kristityt ! - ...ilman elämää...
Tappakaa kristityt ! - ...ilman valoa.